Klassinen

Artikkeli

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri ja Eva Ollikainen

“On nostalgista ja ihanaa tulla takaisin” – Eva Ollikainen johtaa Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteria Musiikkitalossa la 6.4.

Katso tarjolla olevat liput

–  Yksi maailmankaikkeuden lihallisimmista rakastelukohtauksista on kirjoitettuna nuoteiksi tässä teoksessa, Sibelius-Akatemian alumni, kapellimestari Eva Ollikainen kertoo.

Hän puhuu Richard Straussin Don Juan -sävelrunosta, jonka Ollikainen ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri esittävät pe 5.4. ja la 6.4. Teos kertoo Don Juan -hahmon tarinan musiikin keinoin.

Don Juan on toiminut useiden taitelijoiden innoittajana, ja perusidea on kaikissa toisinnoissa sama. Don Juan on keikarimainen naissankari ja lopussa hän kuolee tavalla tai toisella.

– On uskomatonta, miten Strauss pukee Don Juanin tarinan musiikiksi niin konkreettisella ja käsinkosketeltavalla tavalla. Musiikki on usein abstraktia, mutta Straussin sävelrunon voi helposti pukea sanoiksi ja kertoa, mitä missäkin kohdassa tapahtuu.

Konkreettisuuden ohella Ollikainen nostaa esille toisen kiinnostavan seikan sävelrunosta. Strauss oli vain 24-vuotias säveltäessään Don Juanin.

– Aina kun otan teoksen esiin hämmästelen, miten joku on voinut säveltää tällä tavalla niin nuorella iällä.

Eva Ollikainen

Alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka

Don Juanin ohella Ollikainen johtaa Witold Lutosławskin Sinfonia nro 3 ja Konserton oboelle ja harpulle. Lutosławski kirjoitti teokset osin samanaikaisesti ja niissä on kuultavissa samankaltaisuuksia – ainakin muodon puolesta.

– Kolmatta sinfoniaa voisi verrata alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka -settiin. Sinfoniassa pihvi on samalla tavalla keskellä. Konsertto oboelle ja harpulle on rakenteeltaan samankaltainen, joskin siinä on kaksi alkuruokaa ja sitten pihvi, Ollikainen nauraa.

Vertauskuvan tarkoitus on ilmentää sitä, miten Lutosławski sijoitti teostensa sisällöllisesti tärkeimmän osan, hieman poikkeuksellisesti, rakenteen keskelle tai loppuun. Klassisissa sinfonioissa tärkein esitellään pääsääntöisesti heti alussa.

Omissa suosikeissaan Ollikainen nostaa Lutosławskin musiikin korkealle.

– Henkilökohtaisesti pidän Lutosławskin musiikista kovasti. Hän on säveltäjä, jonka musiikkia toivoisin kuultavan enemmän orkesterien ohjelmistossa. Mielestäni kolmas sinfonia on yksi hienoimmista 1900-luvulla kirjoitetuista sinfonioista.

– Lutosławskin musiikissa, kuten Beethovenin musiikissa, on kaksi puolta, jotka tyydyttävät sekä esittäjää että yleisöä. Ensinnäkin musiikki on äärimmäisen analyyttistä. Se on selkeästi strukturoitu ja sitä voi analysoida loputtomiin ja aina löytää uusia yhteyksiä kappaleen sisällä. Toinen puoli on musiikin emotionaalinen ulottuvuus. Lutosławski kirjoitti äärimmäisen ekspressiivistä ja tunteikasta musiikkia.

Ollikainen on saanut kapellimestarikoulutuksensa Sibelius-Akatemiassa. Miltä alumnista tuntuu johtaa oman oppilaitoksen sinfoniaorkesteria?

– On nostalgista ja ihanaa tulla takaisin. Toki minun ajoilta on tapahtunut isoja muutoksia. Sibelius-Akatemia on muuttanut Musiikkitaloon ja siellä on uudet uljaat tilat. Oppilaitos on toki sama, ja on todella hienoa ja merkittävää että Sibelius-Akatemia saa jakaa Musiikkitalon konserttisalia Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa.

– On myös todella hienoa päästä tekemään yhteistyötä nuorten upeiden solistien kanssa. Toivottavasti he nauttivat tästä mahdollisuudesta. Itse odotan yhteistyötä innolla.

Teksti: Juho Papinniemi

Hehku – Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, joht. Eva Ollikainen
La 6.4. klo 19.00, Musiikkitalon konserttisali | Osta lippu

Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri
Eva Ollikainen, kapellimestari
Leonardo Cubillo Carrillo, oboe
Iván Bragado Poveda, harppu

Strauss: Don Juan
Lutosławski: Konsertto oboelle ja harpulle
Lutosławski: Sinfonia nro 3