Urheilu
Vierasbloggaajana Mari Laukkanen: Ampumahiihdon kauden avaus- ja kotikisojen odotustunnelmia
SINÄ! Juuri sinä, joka suunnittelet lippujen ostoa ampumahiihdon MM-kisoihin. Tai olet ne ehkä jo hankkinut? Olet ollut ajatuksissani tänä kesänä ! Nii-in! Annahan kerron lisää…
Olen tehnyt paljon töitä kuluneen vuoden aikana ottaakseni talvella taas askeleen eteenpäin urallani. Olen harjoitellut paljon tullakseni nopeammaksi, kestävämmäksi ja vahvemmaksi. Olen palannut ammunnassa vielä kerran perusteisiin ymmärtääkseni minkä asioiden kanssa minun pitää työskennellä tullakseni tarkemmaksi. Tämän matkan varrella olen joutunut jopa katsomaan peiliin ja toteamaan: jos en itse ala uskomaan itseeni, kukaan muu ei tee sitä puolestani. Ja toisinpäin: kun uskon itseeni, ymmärrän kuinka paljon minulla on ihmisiä ympärilläni, jotka tukevat, auttavat ja kannustavat minua matkallani.
Ampumahiihdon ammunta suoritetaan aina kovasta rasituksesta. Syke lyö, hengityksen lyhytkin pidätys tuntuu piinalliselta kun elimistö haluaisi hengittää – paikata hiihdosta syntynyttä happivajetta – ja maitohapot jylläävät kropassa. Silti pitäisi olla nopea ja tarkka, sekä kykenevä tekemään päätöksiä muutamassa sekunnissa. Siksi on äärimmäisen tärkeää tuntea itsensä vahvaksi ja osaavaksi, luottaa omaan tekemiseensä.
Niin. Onhan se aika julmaa. Urheilijalla on 20–35 sekuntia aikaa tehdä oma huippu-suorituksensa äärimmäisen rasituksen keskellä – juuri silloin kun tuhatpäinen suomalaisjoukko pidättää henkeään ja reagoi suoritukseesi joko hurraamalla hurjasti tai huokaamalla voimakkaasti. Kuinka keskittyä omaan suoritukseen, aina siihen viimeiseen laukaukseen asti, kun tunnet yleisön toivon ja reaktion selkäsi takana?
Olen kesän onnistuneiden harjoitusten ja suoritusten aikana siirtänyt ajatukseni eri kisoihin, kisapaikoille, ampumaradoille ja ladulle hiihtämään kovaa. Olen nähnyt itseni kovissa tilanteissa – tuntien samalla sitä samaa tunnetta mitä juuri siinä kyseissä harjoituksessa onnistumisten hetkellä tunnen. Tässä sinä tulet kuvaan mukaan. Olen kuvitellut katsomoon myös sinut, elämään mukanani silloin kuin tunnen olevani vahva. Tunnen myös sen kuinka sinä olet minun puolellani.
Taisin siis vastata itse omaan kysymykseen. Vapautan siis sinut taakasta. En ohjeista sinua toimimaan haluamallani tavalla. Olen ymmärtänyt, että kun uskon itseeni, tunnen yleisönkin tuen juuri sellaisena kuin haluan sen kokea. Juuri sellaisena kuin te sen minulle haluatte antaa. Luottamuksen osoituksena.
Tunne! Elä mukana! Riemuitse, hurraa. Iloitse, kun musta vaihtuu valkoiseksi. Huokaa, tunne pettymystä ja harmistumista. Spekuloi vieruskaverisi kanssa sitä, mikä mahdollisesti meni vikaan, jos näin ei käy. Kannusta hyytymättä, kun minä itse taistelen omaa hyytymistäni vastaan. Minä kyllä tunnen energiasi, halusi auttaa. Tunteet ja niiden näyttämisen oikeus kuuluu lipun hintaan. Viime talvena Kontiolahdella onnistumisen kokeneena voin vilpittömästi todeta, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!
Ostamalla lipun pääset näkemään, kuinka taistelen sataa muuta maailman parasta ampumahiihtäjää vastaan. Me kaikki ollaan satsattu kaikki energiamme, vapaa-aikamme ja intohimomme siihen, että pystyisimme elämämme toistaiseksi parhaimpaan suoritukseen juuri sinä päivänä, juuri sinun silmien edessä. Katso kisoja tämä jossain syvällä sisimmässäsi ja silloin, käypä Suomen joukkueelle Kontiolahden stadionilla maaliskuussa miten vain, saat kyllä rahoillesi vastinetta ja päivän lopuksi hymyn huulillesi!
Mari Laukkanen
