Ticketmaster New Music
Artikkeli
Josén Pimeä Puoli – tummanpuhuvaa svengiä ja rytmikkyyttä
Ticketmaster New Music
Seuraavaksi nousevia artisteja esittelevässä Ticketmaster New Music -konseptissa tutustutaan pian kiertueelle lähtevään Josén Pimeä Puoli -yhtyeeseen.
Haastattelussa Josén Pimeä Puoli
Kolmihenkinen yhtye Josén Pimeä Puoli ei toteuta musiikkiaan genrejen rajojen mukaisesti, vaan kuvailee tyyliään herkäksi, tunteikkaaksi, intohimoiseksi, svengaavaksi ja rytmikkääksi sekä tummanpuhuvaksi. Yhtye on toiminut noin vuosikymmenen ajan, mutta jäsenillä on pitkä aiempi tausta musiikin parista. Yhtyeen muodostavat sen laulaja-lauluntekijä ja pianisti Jose Mäenpää, basisti Arto Nurmi sekä rumpali Jussi Miettola.
Yhtyeelle tärkeää musiikissaan ja live-esiintymisissään on yhteys yleisön kanssa ja yhteisen hetken jakaminen. Jäsenet näkevät itsensä ennemmin musiikin jakajina kuin sitä esittävinä artisteina. Heidän keikkansa ovat ainutkertaisia kokemuksia, joissa aika pysähtyy ja fyysiset rajat muuttuvat merkityksettömiksi.
Vaikka yhtyeellä ja sen jäsenillä onkin jo pitkä taival musiikkiuraa takanaan ja heidän keikoillaan yleisö tanssii ja laulaa kappaleiden tahdissa, on Josen Pimeä Puoli silti suurelle yleisölle varsin tuore tai jopa tuntematon. Yhtye työstää parhaillaan kolmatta albumiaan, jonka ensimmäinen single Sellainen, julkaistaan 26. syyskuuta.
Josén Pimeä Puoli aloittaa syksystä laajan Hyppää Kyytiin -konserttisalikiertueen, joka käynnistyy 3. lokakuuta Lappeenrannasta.
Tutustu Josén Pimeän Puolen keikkoihin, ja koe tunteikas ja rytmikäs trio livenä!
Mitä tarkoittaa Josén Pimeä Puoli? Mistä se tulee?
Jose: ”Aika pitkään mietittiin nimeä. Mun tekstien aiheissa on aika usein aika synkkiä aiheita, niin se on yksi kulma. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sitä synkkyyttä tai rumuutta, vaan ehkä myös sellasta näkymätöntä puolta. On olemassa sellainen termi, kun “kuun pimeä puoli”. Kuuhan näkyy meille tänne maapallolle vaan yhdeltä puolelta. Siinä on musta hauska ajatus, että myös minun tai kenen tahansa sisin ei näy sillä tavalla suoraa, mutta sitten jostain musan seasta voi hahmottaa myös sitä pimeää puolta.”
Miten kuvailisitte musiikkianne tai itseänne yhtyeenä ihmiselle, joka ei ole vielä kuullut teistä?
Arto: ”Haastava kysymys. Mun mielestä musiikkia kannattaa lähestyä niin, että ei ole kauheasti mitään odotuksia, eli avoimin mielin. Kuuntelee vaan ilman sen kummempia ennakkoajatuksia.”
Jose: ”Tää on mullekin vaikee kysymys ja tähän kysmykseen törmää koko ajan. Niin kun Artokin sanoi, mun mielestä musaa ei kannata avata käsitteillä. Jos joku ei ole oikeesti aikasemmin kuullut meidän musaa, niin se saattaa johdattaa odottamaan jotain tiettyä, joka ei siellä musassa sitten toteudukaan, ja sitten missaa koko pointin. Filosofiassa on sellanen termi, kun “oikea odottaminen”. Tarkoittaen, että menet vaan ja olet auki, ja se on siinä.
Toisaalta siinäkin mielessä tää on vaikee kysymys, kun mä en itse tykkää genreajattelusta – että musiikilla pitää olla joku genre ja sitä toteutetaan. Meidänkin musa on sitä, että me itse luomme sen oman tapamme tehdä sitä. Siinä on hirveesti erilaisia vaikutteita erilaisista genreistä. Jos jotain pitää sanoa, niin se on tunteikasta, herkkää, intohimoista, kiihkeääkin. Tummanpuhuvuus on siellä taustalla myös. Kapakkajazzia oli alkuun, mutta ei sitäkään enää niinkään. Svengi, rytmikkyys ja tanssittavuus – mä tykkään ite käyttää niitä kuvaamaan meidän musaa. Jöpinämusiikkia.”
Te olette tehneet ja soittaneet musiikkia pidempäänkin monissa eri kokoonpanoissa ennen tätä yhtyettä. Miten päädyitte juuri tähän yhtyeeseen ja kokoonpanoon?
Jose: ”Olen tosi pitkään tehnyt paljon keikkoja solistina ja laulusolistina, sekä myös pitkän uran trumpetistina Dalindéo -yhtyeessä. Trumpetti jäi noin vuosi sitten kokonaan pois mun elämästä, kun ei ole riittävästi aikaa sille enää. Joskus 10.vuotta sitten, kun ekat Pimeän Puolen biisit alkoi soljumaan, alkoi myös vähän sellainen oma uusi aikakausi oman musan äärellä. Vaikka mä oon aina aikaisemminkin tehnyt omaa musaa, on se ollut aika pientä ja jäänyt piiloon omaan laatikkoonsa.”
Arto: ”Kaikelaisia keikkojahan me ollaan soiteltu aikojen saatossa ja jotenkin mulla on sellanen hieno muisto, että niissä ensimmäisissä keikoissa löyty heti sellanen oma juttu ja vahva läsnäolo siihen soittoon – flow, joka jollain lailla oli aivan erityinen siinä freelance-maailmassa.”
Jussi: ”Me tehtiin paljon freelancekeikkoja monta vuotta – ei vielä omaa musaaa. Oltiin musiikin opiskelijoita ja se kuulu siihen oheen, että sai pientä elantoo soittohommista. Sit pikkuhiljaa se alko riittämään ja alko mennä kohti sitä mitä haluttiin oikeasti tehdä.”
Jose: ”Jussin kanssa me ollaan soitettu jazzia noin 25 vuotta. Arto tuli jossain kohtaa mukaan jollekin keikalle, ja siitä se sitten muodostui aika orgaanisesti. Meillähän oli ennen tätä bändiä isompi, eri niminen bändi, jossa oli eeppisempiä kappaleita. Bändin nimikin oli eeppisesti Kuninkaat. Levykin tehtiin, muttei koskaan julkastu mitään. Se tuntui mahdottoman isolta ja lopulta se vähän hautautui. Joku ilta laitoin pojille sitten viestiä, että pitäskö mennä kolmisteen kokeileen. Mietin vielä silloin, että kun en mä ole pianisti, et mitenhän mä sen klaaraan, mut sit se kuitenkin lähti hyvin sujumaan siitä.”
Jussi: ”Tuntu tavallaan, että kun kolmisteen mentiin soittamaan, niin se löyty heti. Sitä ennen oli ollut jo tosi hyvä, mutta musa ei ollut oikein löytänyt oikeaa muotoa. Kun alettiin poikien kanssa soittaa, niin eka biisi natsas heti.”
Ketkä artistit tai musiikintekijät inspiroivat teitä?
Jussi: ”Tom Waits tulee ensimmäisenä mieleen. Mulle myös Paul Motian on tärkee. Sanotaan vielä Kool Keith. Kaikki nää on tälläsiä, joilla on hyvin oma ääni siinä tekemisessä, eikä niitä pysty oikeesti sekottamaan keneenkään muuhun artistiin.”
Arto: ”Mulla on vähän niin, että kun aamulla herää, niin en vielä tiedä, minkälaista musaa mä kuuntelen. Kaikki muuttuu koko ajan. On myös tiettyjä levyjä, mitkä on jäänyt ja niihin palaa aina uudelleen. Miles Davisin 50-luvun kvintetti ja Oscar Peterson trio, on niitä, mihin mä aina palaan. Bach täytyy vielä erikseen mainita. Bachin musiikki on sellaista, mihin aina palaa ja johon kaikki perustuu. Myös juuri 90-vuotta täyttänyt Arvo Pärt täytyy mainita. Se on kyllä tehnyt muhun vaikutuksen.”
Jose: ”Mulla biisintekijänä varmasti inspiraatio tulee monesta lähteestä, mutta kestosuosikkina on leffamusa, Ennio Morricone, Lalo Schifrin ja John Barry. Ne on aina jollain tavalla läsnä, ja löydän niistä aina uutta keitosta, mitä saatan käyttää omasa musassa. Kuitenkin niin, ettei kukaan sitä edes huomaa tai tajua.
Mulla on kans Tom Waits – se on ollut viime vuosien soitetuin. Siinä on hyvin paljon samaa, kun tässä Pimeässä Puolessa jollain tavalla. Siinä on myös oma ääni, johon on sekoitettu jazzia, bluesia ja rockiakin. Aina kun sitä kuuntelee, siitä tulee fiilis, että toi tyyppi saattais ajatella monesta asiasta samalla tavalla, kun minä itse. Samaistuminen on siinä vahvasti läsnä. Vielä on J. Karjalainen, joka on varsinkin nuorempana ollu hyvinkin keskeinen hahmo, ja inspiroinut ylipäätään tekemään tän tyylistä musaa.”
Mitä voidaan odottaa Josén Pimeän Puolen lähitulevaisuudelta?
Jose: ”Tulevaa 3.10. alkavaa Hyppää Kyytiin -kiertuetta tietenkin. Se on meidän ensimmäinen konserttisalikiertue, ja pitkäkestoinen saman asian äärellä oleva juttu, joka on tosi kiinnostavaa ja innostavaa. Pääsee fokusoitumaan yhdenlaiseen tekemiseen. Mä tykkään itse hirveesti konserttisaleista, koska niissä voi tehdä musaa vähän herkemmin ja eri tavalla kun vaikka jossain festarikeikoilla.
Mutta sitten muuten tulevaisuudesta; Mä tosi paljon mietin koko ajan, et mihin me nyt mennään seuraavaksi ja millasta musaa tulee seuraavaksi. Mutta mulle muodostuu hyvin harvoin kuitenkaan tasan tarkkaa kuvaa siitä, miten kaikki menee. Go with the flow. Ja kun mun kappaleisiin heijastuu tosi paljon mun oma henkilökohtainen elämä, niin mä en voi siihenkään niin hirveesti vaikuttaa. Sieltä sit tulee sitä mitä just sillon on sattunut elämässä olemaan. Eli toisin sanoen universumi vaikuttaa siihen mitä seuraavaks tapahtuu.”
Teiltä on tulossa 26.9. uusi single, joka on myös ensimmäinen kappale tulevalta kolmannelta albumilta. Voitteko kertoa jotain tulevasta kappaleesta tai albumista?
Jose: ”Albumin julkaisupäivä ei ole vielä tiedossa, mutta toivotaan, että vuoden 2026 aikana. Me ollaan nyt tehty jo koko se materiaali viime keväänä, eli ne biisit on jo jossain määrin olemassa. Me ollaan työstetty yhdessä nyt kolme biisiä valmiiksi asti, ja yks niistä on tää tuleva single. Sinkkuja tulee varmasti lisää keväällä.
Tuleva sinkku on nimeltään Sellainen, ja se on yltiöpositiivinen verrattuna meidän aikasempiin biiseihin. Siinä on sellanen onnen hetki, ja ikään kun se yks pieni hetki syrjäyttää kaiken sen loskan menneisyydestä. Siinä on myös intiimejä ja intohimoisia parisuhteen hetkiä. Niitä on kuvattu myös muissa uusissa biiseissä, mutta on siellä myös tummempaakin mukana.”
Arto: ”Vaikka tosi positiivisissa ja hyvissä tunnelmissa mennään, niin soitetaan toki mollissa.”
Jussi: ”Jep, ei unohdeta juuria.”
Jose: ”On sieltä tulossa myös yksi duuribiisikin, ja se on tulossa jopa rundillekin.”
Josén Pimeä Puoli keikalla / Kuva: Viola Tarvainen
Josén Pimeä Puoli live
Mitä voidaan olettaa tai odottaa saapuessa yhtyeenne keikalle?
Jussi: ”Hankala kysymys ehkä siksi, että mä ajattelen, että jokaiseen keikkaan tulisi asennoitua niin, että mitä vähemmän olettamuksia, niin sen parempi. Kun miettii, että nyt asiat menee näin, niin aina siellä on joku juttu, joka sitten saa sen lopputuloksen olemaan jotain ihan muuta. Oon kuullut sellasen sanonnan, että mitä vähemmän ennakko-odotuksia, niin sitä onnellisempi. Mun on oikeestaan vaikee miettii, mitä se yleisölle on ja mitä me tullaan tarjoomaan, kun ei itsekkään näe, miltä se koko touhu näyttää ja vaikuttaa. Tietysti kaikkemme annamme lavalla, ja yhteistä kokemusta siitä mielellään hakis. Mahdollisimman vähän sitä, että artisti täällä ja yleisö tuolla. Sellanen joku jakamisen hetki.”
Arto: ”Meille keikkapäivä on juhlapäivä ja toivottavasti se on yleisöllekin. Siinä on jotain pyhää kun kokoonnutaan yhteen, ollaan läsnä ja tapahtuu jotain minkä muistaa pitkään.”
Jose: ”Allekirjotan kyllä noi kaikki ajatukset, ja sen takia meillä on vaan tää trio, eikä mitään taustanauhoja, että me voidaan hakea sitä magiaa joka kerta uudestaan ja uudestaan, vähän eri tavalla ja eri kulmista. Riippuen myös siitä tilanteesta ja niistä ihmisistä siellä meidän kanssa. Koko tilanne muotoutuu siitä hetkestä. Se on meidän vahvuus, että me luodaan ainutkertainen kokemus. Eli vaikka me vedettäis aina samat biisit samassa järjestyksessä, niin jokainen keikka on jollain tavalla erilainen. Me ei ikään kun vain olla niitä esittäjiä, vaan me ollaan jakajia, ja se kokemus syntyy mahdollisimman yhteiseksi.
Tosi hyvin ihmiset osaa nykyään myös lauluja ja niiden sanoja. Se tuli jotenkin yhtäkkiä – yli puolet lauloikin niitä kappaleita mukana. Se oli yllättävä hetki. Jos vaan tilanne suo, niin kyllä sieltä tanssiakin tulee, vaikka tuolla konserttisaleissa ei niinkään ehkä voi lähteä tanssimaan.”
Teidän Hyppää kyytiin -kiertue starttaa 3.10. Miten kiertue eroaa teidän muista keikoista, onko luvassa jotain erikoisuuksia?
Jose: ”Se eroaa paljonkin tietyssä mielessä. Meillä on kaksi settiä, mikä antaa tietynlaisen rakenteen ja voidaan hakea pientä eroa setteihin – ikään kuin näytös muuttuu hieman eri muotoiseksi. Me saadaan aika läpileikkaavasti vetää biisejä ja ollaan tuomassa myös sellaisia kappaleita menneisyydestä, joita ei olla pitkään aikaan esitetty. Tietysti tosi tärkeää, että pääsee vetämään myös kourallisen ihan uusia biisejä – se on tosi freesaavaa ja innostavaa. Keikat ovat myös dynaamisempia ja herkempiä siellä konserttisaleissa. Sekin on musta meidän vahvuus, että me pystytään käyttään paljon erilaista dynamiikkaa ja me ollaan musta parhaimmillaan, kun me soitetaan hiljaa, pienesti ja vähän.”
Arto: ”Tuo tollanen väliajallinen konserttihan on vähän kuin vinyylilevy. Siinä on kaksi kokonaisuutta ja välillä pitää kääntää puolta ja juoda kahvit.”
Miksi ihmisten tulisi nähdä juuri teidän keikkanne?
Jussi: ”Eihän se pakko oo.”
Jose: ”Se on ainutkertainen kokemus, eikä valmis paketti, minkä voi ostaa kaupan hyllyltä valmiina. Ihmiset tulevat tilaan ja hetkeen, jossa olemme yhdessä me ja he, ja sitten me yhdessä tehdään jotain. Eli soitetaan.”
Arto: ”Tulee mieleen edesmennyt näyttelijä Jyrki Kovaleff, joka sanoi, että aina kannattaa lähteä – teatteriin, konsertiin tai ihan mihin vaan. Koskaan sitä ei kadu, että ois pitäny jäädä kotiin, vaan aina kannattaa lähteä.”
Yleisöä yhtyeen keikalla / Kuva: Viola Tarvainen
Millainen olisi teidän unelmien keikka?
Jussi: ”Se on varmaan jotain sellaista, mitä koko ajan haetaan, mutta sitä ei tuu koskaan tapahtumaan. Sellanen keikka jossa kaikki onnistuu ja on täydellinen yhteys bändin ja yleisön välillä. Kaikki spontaanit ideat tuntuu just hyvältä ja oikeelta. Yllättävyyttä, mutta myös virtaavuuden tunnetta, jotain sellasta mystistä.”
Arto: ”Läsnäolo ja se sellainen maaginen tunne. Koetaan yhdessä jotain, mitä ei sitten koskaan tuu uudestaan. Jotain ainutlaatuista. Paljon on ollut sellaisia lyhyitä hetkiä, mutta että se kestäisi koko keikan ajan.”
Jose: ”Mulla on tällainen ajatus ollut pitkään omassa päässäni, sellasesta pallosta. Kun keikka alkaa, siihen kaikkien välille tai keskelle syntyy pallo, joka tarkoittaa jotain sellasta mitä kukin biisi tuo esille. Kaikilla on se siinä, ja nyt me puhutaan samasta asiasta. Siinä tapahtuu sitten joku oivallus tai lohdun hetki sen asian äärellä yhteisesti. Sellainen maaginen kokemus, ikään kuin jotain olisi eheytynyt, ja että me koetaan jotain siinä yhteisen pallon äärellä.”
Muistatteko, mikä on ollut ensimmäinen keikka, jota olette itse olleet katsomassa?
Jussi: ”Eero ja Jussi & The Boys heitti koulukeikan liikuntasalissa joskus ala-asteella. Se on jäänyt mieleen erittäin elävästi.”
Arto: ”Mä en oikeen muista, mutta mun isä on soittaja, niin varmaan isän mukana jossain isän keikalla.”
Jose: ”En mäkään varmaan ihan ekaa muista, mutta elävästi muistan ensimmäisen päräyttävän keikkakokemuksen; Pepe Ahlqvist Ilmajoella. Jotenkin me päästiin pikkukylässä sujahtamaan alaikäisinä sinne kaverin kanssa, ja se oli sairaan hieno kokemus ja keikka.”
Entä viimeisin keikkakokemus?
Jose: ”Kävin toissa viikolla Juttutuvassa Helsingissä. Siellä on Aija Puurtisen ja Selina Sillanpään Biisibunkkeri niminen klubi, joka antaa ääntä nais- ja muunsukupuolisille biisinkirjottajille – siellä kävin viimeksi.”
Arto: ”Mun viiminen keikkakokemus oli Ultra Bra Helsingissä.”
Jussi: ”Muistaakseni kävin kattomassa viime talvena Blood Incantation -nimistä bändiä.”
Jos pääsisitte katsomaan kenen tahansa keikkaa, niin kenen keikka se olisi?
Jose: ”Mä palaan siihen Tom Waitsiin. Hän ehkä silloin tällöin vielä vetää keikkoja, niin olisi kiva päästä. Ne on kuulemma aika intiimejä ja enemmänkin kuin keskustelutilanteita. Se vois olla mulle kyllä ihan unelmien täyttymys. Mietin myös, että jos ei pelkästään mieti musaa, niin Martti Suosalolla on se sirkusjuttu – mä haluisin mennä kattoon sen.”
Arto: ”Mulla tulee mileen se Vantaan Pyhän Laurin kirkon Arvo Pärtin -juhlakonsetti, joka on syyskuun lopussa. Ehkä ehdin sinne.”
Jussi: ”Mä mietin myös Tom Waitsia, mutta kuulin, että hän olis jo eläkkeellä, eli ei tuu enää tapahtumaan. Mutta jos keikka järjestettäisiin, niin ehdottomasti menisin.”
Artikkelin livekuvat: Valokuvaaja Viola Tarvainen
Artikkelin toteutus ja tuotanto: Eveliina Tinnilä, Marika Lapinleimu ja Charlotta Chorin Ticketmasterilta.
Innostuitko lähtemään Josén Pimeä Puoli -yhtyeen keikalle?
Katso kaikki keikat ja osta liput Ticketmasterilta.
Pysy kuulolla tulevista Ticketmaster New Music artisteista. Aiemmat artistiesittelyt löydät täältä.
