Ticketmaster Suomi kurkistaa kulisseihin: Hämeenlinnan Verkatehdas

Supon ansiosta kännykkäsi toimii keikoilla ja konserteissa Hämeenlinnan Verkatehtaalla

Kaupunginteatteri tervehtii jykevänä maamerkkinä, kun matkaaja on tallustellut muutaman sata metriä Hämeenlinnan rautatieasemalta kohti keskustaa. Teatterin kulmalta alkaa kortteli, joka on kokenut viime vuosien aikana melkoisen myllerryksen, kun vanhan verkatehtaan aluetta on muovattu komeaksi kulttuurikeskittymäksi.

Kun alkuperäistä verkatehdasta suunniteltiin kaupunkiin 1890-luvulla, riitti kommentaattoreita, joiden lempilause oli mallia ”ei tule onnistumaan”. Kutomosta ja kehräämöstä kehkeytyi kuitenkin teollisuuskompleksi, joka 1950-luvulla työllisti huimat 1300 ihmistä.

Epäileviä hämäläisiä ja kiivasta kädenvääntöä riitti myös 2000-luvun alussa, kun 1960-luvulla toimintansa lopettanutta tehdasta alettiin erinäisten vaiheiden jälkeen tuunata kulttuuri- ja kongressikeskukseksi.

– Tässä salissa on ollut kutomakoneita rivissä, ja kangasta on tehty kovaa kyytiä, havainnollistaa Verkatehtaan viestintäpäällikkö Juha Paaso kahvilaravintolan edelleen uudenkarhealta tuntuvaa tilaa.

Vuosina 2002-2010 alueeseen investoitiin järeät 46 miljoonaa euroa. Nyt noin 70 000 asukkaan kaupunki satsaa Verkatehtaan alueeseen vajaat seitsemän miljoonaa euroa vuodessa, lähinnä kaupunginmuseoon ja -teatteriin, ja rohkeita investointeja voi pitää erinomaisesti kannattaneena sijoituksena: suhteellisen pienen kaupungin suhteellisen isossa korttelissa (neljä hehtaaria) on erinomaisen upeat tilat mitä erilaisemmille tapahtumille.

– Juuri tehdyn tutkimuksen mukaan alueen yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2014 oli yli 27 miljoonaa euroa, Paaso kertoo.

Puolesta miljoonasta vuosittaisesta vierailijasta joka kolmas suuntaa askeleensa pääareenan eli Vanaja-salin kyljessä majailevaan Bio Rexiin.

”Bisselle, viinille tai höyrymakkaralle”

Vuonna 2007 uusitun Verkatehtaan avajaisia saapui juhlistamaan silloinen presidentti Tarja Halonen. Suojelupoliisi tarkisti paikkaa ennen juhlaa, kun etsivät havaitsivat peltiseinillä vuoratussa Vanaja-salissa turvallisuuspuutteen.

– Seinien vuoksi kännykät olivat salissa täysin mykkiä. Eli täältä ei olisi kuulunut mitään ulos, jos jotain olisi tapahtunut. Sen vuoksi Supo tilasi jokaiselta puhelinoperaattorilta vahvistimet, jotka sitten jäivät tänne, Paaso hymyilee.

Täten alun perin Supon ansiota on, että tänä päivänä kännykät toimivat Vanaja-salissa moitteettomasti.

Pääsalin ylpeytenä ovat tänä vuonna neljä Kitaran Maailma – Global Guitar -konserttia, joissa hausjärveläinen virtuoosi Ismo Eskelinen esittelee nimekkäiden kansainvälisten artistivieraiden kanssa klassisen kitaran tarinaa.

Ensiesitys on 4. helmikuuta [liput], ja tuolloin läpi soitetaan espanjalaisen kitaran viittä vuosisataa.

– Suomalaisissa konserttitaloissa perusohjelmistot ovat yleensä aika samanlaisia: on Sillanpää, Rajattomat, Club for Five ja niin edelleen. Se on ymmärrettävää, koska he ovat takuuvarmoja vetonauloja, myös meillä [Club For Five liput].

– Olen kuitenkin ylpeä siitä, että meillä on lisäksi budjetissa pieni osa merkitty vähemmän markkinaehtoisiin juttuihin, kuten tähän kitarasarjaan, klassiseen musiikkiin, jazziin tai viime syksynä nykysirkukseen, jollaista harvemmin näillä leveysasteilla näkee, Paaso iloitsee.

Verkatehtaan sijainti on haasteellinen: hieman vastaavia kulttuuri- ja kongressikeskuksia on ympärillä niin Tampereella, Lahdessa kuin Hyvinkäälläkin.

Toisaalta juna tuo vierailijan Helsingistä paikalle tasan tunnissa. Paason esiteltyä Vanaja-salin siisteyttä kiilteleviä takahuoneita myöten (”pyykkikone on monelle kiertueella olevalle luksusta rokkiklubin takahuoneisiin verrattuna”), vierailijan on aika suunnata teatterin lounasravintolan kautta takaisin kohti rautatieasemaa.

Lyhyellä paluukävelyllä asemalle katse harhautuu kortteliravintolan ulkomainokseen. Kyltti kehottaa poikkeamaan ”bisselle, viinille tai höyrymakkaralle”.

Hymyilyttävä ajatus valkoviinin ja kiuasmakkaran tilaamisesta kuvastaa samalla myös Verkatehtaan monipuolista ajatusmaailmaa: kutomosta tuli kongressisali, mutta tontilla viihtyvät yhtä hyvin myös vaikkapa rosoisempi rokkiklubi Suisto kuin tilintarkastustoimisto Reviisorikin.

Jokaiselle jotakin, ja parhaassa tapauksessa monenlaista samalla kertaa.

Liput Verkatehtaan Vanaja-salin kaikkiin tilaisuuksiin löydät Ticketmaster Suomesta [ent. Lippupalvelu] täältä.

Verkatehdasta on muokattu uuteen uskoon isolla kädellä, mutta muistoja vanhasta on jäljellä. Kutomon höyrykone seisoo kiillotettuna lähellä Ticketmaster Suomen myyntitiskiä ja elokuvateatteri Bio Rexin ovea. Poseeraamassa mukana viestintäpäällikkö Juha Paaso.

Henkilökunta lisäsi Vanaja-saliin joulun alla pikantin yksityiskohdan: Netistä ajan ottavan kellon. Nyt konferenssin puhuja tietää ajankulun, ja rock-rumpalikin voi halutessan vilkaista, paljonko soittoaikaa on takana. Yleisölle kello ei näy.

Moni artisti kiittelee Vanaja-salia Suomen parhaaksi keikkapaikaksi artistin kannalta. Tekniikka on kohdallaan, roudausmatka lavalta ulos on mahdollisimman lyhyt ja takahuonefasiliteetit kohdallaan. Kuvassa flyygeli sekä klassiseen musiikkiin suunnitellut seinät sekä katon munanmuotoiset osat.

Verkatehtaalla on satsattu myös oheistiloihin. Vaatehuoltohuoneen ansiosta artistilla on mahdollisuus pyykätä kiertueen aikana. Myös yksityinen huilaushuone on saanut kiitosta.

Roudaaminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Lavalta on suora väylä riittävän isolle ulko-ovelle.

Verkatehtaan alueella toimii useita kymmeniä erikokoisia yrityksiä, vähän kuten Turun Logomossakin. Ne luovat alueelle toimeliasta tunnelmaa muulloinkin kuin taidetapahtumien aikana.

Robin veti Vanaja-salin ääriään myöten täyteen. Eturivin paikkoja jonotettiin pihalla makuupusseissa.

Artistien ajanviettohuoneessa Juha Paaso muistelee erästä yllättävää takahuonetoivelistaa: ”Rock-bändi 69 Eyes halusi kilokaupalla Snellmanin ohuen ohutta kalkkunafilettä, raejuustoa ja terveysjuomia. Sellaiseksi on rock’n roll elämä mennyt, ei ole Jallupulloja listalla!”