Teatteri ja Taide
Katsaus
Ryhmäteatteri esittää: 9 hyvää syytä elää
Yksinäisyys. Se on tunne, jota jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä tuntenut. Samalla se on tunne, jota monet meistä pelkäävät tässä verkostoitumiseen ja ekstrovertin luonnetta vaativassa yhteiskunnassa.
Hyvä, elämisen arvoinen elämä?
Yksinäisyys. Se on tunne, jota jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä tuntenut. Samalla se on tunne, jota monet meistä pelkäävät tässä verkostoitumiseen ja ekstrovertin luonnetta vaativassa yhteiskunnassa. Entä, jos jään ulkopuolelle? Entä, jos en sovikaan siihen yhteiskunnan ihanteelliseen muottiin, johon minun kuuluisi sopia? Entä, jos olenkin erilainen?
Muun muassa näihin kysymyksiin Anna Krogeruksen uusi, kotimainen kanta-näytelmä 9 hyvää syytä elää tarjoaa vastauksia ja näkökulmia. Millaista on olla se erilainen ja toista polkua kulkeva yhteiskunnan jäsen? Miten yksinäisyydestä ja eristyksissä olemisesta päästään irti ja löydetään uudelleen luottamus itseen ja toisiin? Tarina seuraa päähenkilö Klaran elämää rosoisessa lähiössä. Krogerus on kirjoittanut Klaran mielenterveyskuntoutujaksi, joka on muuttanut ensimmäistä kertaa omilleen. Lähiössä hän kohtaa erilaisia ihmisiä, joita kaikkia vaivaa sama tunne, tietynlainen yksinäisyys. Tarinan juonen käänteet tuovat ilmi, miten monenlaisista taustoista johtuen ihminen voi kokea yksinäisyyttä ja olevansa jotenkin yhteiskuntaan sopimaton ja erilainen. Sen henkilöistä on havaittavissa suoritusyhteiskunnan luomat paineet.
Tarina linkittyykin hyvin tähän päivään ja arkipäiväisiin ongelmiin. Alkoholismi, työttömyys, mielenterveysongelmat, uupumus ja uuden kulttuurin omaksuminen ovat asioita, joiden kanssa useat meistä joutuvat kamppailemaan ja jotka helposti myös tuomitaan. Krogerus on kirjoittanut Klaran henkilöksi, joka omien elämisen haasteidensa lomasta pystyy havaitsemaan muut ja olemaan heitä kohtaan avoin, ennakkoluuloton ja reilu. Klaran näkökulman kautta tarina muistuttaa siitä, että loppupeleissä kaikki ovat ihmisiä siinä missä muutkin heidän taustoistaan ja sen hetkisestä elämän statuksestaan riippumatta. Klaran hahmo toimii vastakaikuna jatkuvalle suorittamisen pakolle ja sen tuottamille paineille ja antaa mahdollisuuden ulospääsyyn yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden kuplasta. Samalla kuitenkin tarinan muut henkilöt tarjoavat tämän saman mahdollisuuden Klaralle itselleen.
Krogerus itse kuvailee näytelmänsä tarinaksi, joka käsittelee yksilökeskeistä elämäntapaamme vaivaavaa yksinäisyyttä ja eristyksissä olemista sekä siitä ulosmurtautumista. Hän kiteyttää, että tarina Klarasta ja hänen ihmissuhteistaan löytää jotain sellaista, minkä kanssa me kaikki kamppailemme. Näytelmän ytimessä tuntuukin ennen kaikkea olevan kysymys siitä, mitä on hyvä, elämisen arvoinen elämä ja mitä sen tulisi sisältää. Onko se pelkkää suorittamista ja ihanteelliseen, tehokkaaseen yhteiskunnan muottiin istumista vai onko kyse jostain yksinkertaisemmasta? Kenties oman itsensä hyväksyminen ja oikeiden ihmisten lähelleen löytäminen osuvat lopulta lähemmäksi oikeaa vastausta.
Kirjoittaja Laura Aspelin
Anna Krogerus
Anna Krogerus (s.1974) kirjoittaa herkkiä ja monitasoisia, syvälle ihmisen sisään meneviä näytelmiä, jotka tasapainottelevat ahdistuksen ja riemun välillä. Krogeruksen tarkka ihmiskuvaus ja teatterin keinojen oivaltava käyttö tekevät hänen teksteistään helposti lähestyttäviä ja antoisia näytellä. Hänen näytelmässään katsotaan maailmaa usein lasten, syrjäytyneiden tai muuten heikommassa asemassa olevien näkökulmasta. Niissä on niin naiivia sadunomaisuutta kuin terävää ajankuvausta.
Krogerus kirjoittaa näytelmänsä läheisessä yhteistyössä ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa. Omien tekstiensä lisäksi hän on ollut edesauttamassa uusien suomalaisten näytelmien syntyä KOM-teatterin KOMteksti-projektissa, sekä toiminut dramaturgina Kajaanin Kaupunginteatterissa. Krogerus palkittiin Kritiikin kannuksilla vuonna 2006 ja opetusministeriön Suomi-palkinnolla vuonna 2012.
Esitykset aikavälillä: 10.10.-15.12.2018
Liput esityksiin: TÄÄLTÄ
