Teatteri ja Taide
Tuomas Kyrö: Ajatuksia isän päivästä
Linnateatterissa ensi-iltansa saa tänään 18.3. kotimainen kantaesitys Isän päivä. Näytelmässä Matti Ristisen esittelemä isä kasvattaa omia lapsiaan, pohtii isyyttä, lapsuutta ja muistelee omia lapsuusvuosiaan 1980-luvulla. Tuomas Kyrö kirjoitti tekstin juuri Linnateatterin käyttöön. Näin hän
kirjoittaa Isän päivästä:
Kun sain lapsia, oma lapsuus palasi mieleen. Mittakaava liikkui kurahaalareista maailmassa
käytyihin sotiin.
Kun minä olin pieni vuonna 1979, Irakissa sodittiin. Kun esikoiseni oli pieni vuonna 2003, Irakissa sodittiin. Kun minä olin pieni, televisiossa oli kaksi kanavaa, joilta molemmilta tuli uutiset puoli yhdeksältä. Huomasin kommentoivani näitä asioita ääneen kolmevuotiaalle, joka katseli dvdsoittimeltä Hipsun ja Laalaan harmonista yhteiseloa Teletappimaassa. Kerroin vanhoista ajoista, jolloin lastenohjelma tarkoitti puolalaista savianimaatiota kerran viikossa. Ei ollut dvd-soittimia, ei ollut edes vhs-nauhureita. Nyt lapsille, aikuisille, nuorille, vasenkätisille ja savolaisille on omat tvkanavat.
Nuo vanhat vaikeat ajat. Olin samanaikaisesti menneisyyteen jumittunut ukko ja erittäin lapsellinen isä.
Lapset tekevät isästä lapsellisen. Sananmukaisesti, käytöksellisesti, hyvässä ja pahassa. Isän päivä -näytelmä, sen päähenkilö Isä ja hänen lapsensa syntyivät näistä havainnoista. Kasvatuksesta, kasvusta, lasten kanssa olemisesta, ajan ja olosuhteiden suhteuttamisesta, oman lapsuuden tutkimisesta suhteessa tämän päivän lapsuuteen. Lämpimästi ironisoiden, myös ilkeämmin ironisoiden.
Mietin myös muuttuuko väsymyksessä, välittämisessä ja vanhemmuudessa sittenkään mikään, vaikka ympäristö ja vuosikymmenet muuttuisivat? Ei kai ihminen perimmiltään mihinkään muutu, oli hänellä käytössään yksi tv-kanava tai rajaton verkko?
Teksti: Tuomas Kyrö
Kuvat: Noora Isoeskeli
Lippuja Linnateatterin Isän päivään: http://bit.ly/1RoP0cS
